lakkakerroksen

Lakkakerros on ohut kalvo, joka muodostuu lakkaa levitetyn pinnan päälle ja kovettuu. Sen ensisijaisena tehtävänä on suojata pintaa kosteudelta, kulutukselta ja kemialliselta rasitukselta sekä parantaa ulkonäköä. Lopullinen vaikutelma riippuu käytetystä lakasta sekä siitä, onko järjestelmä perinteisen haihduttavan kovetteen vai UV-kovetteen alainen.

Materiaalit ja levitys: Yleisimpiä ovat nitrocelluloosalakat, akryylilakat, polyuretaanilakat ja epoksilakat. Ne muodostavat filmipolymeerin, joka kuivuu haihtuvan liuottimen kautta tai kovettuu UV-säteilyn vaikutuksesta. Lakkaan voidaan lisätä pigmenttejä tai kirkasteita sekä muita lisäaineita. Levyttämistapoja ovat siveltäminen, suihkutus ja upotus, ja kerroksen paksuus vaihtelee yhdelle kerrokselle noin 20–60 mikrometriin; useammilla kerroksilla kokonaispaksuus voi olla 50–150 mikrometriä.

Käyttökohteet ja ominaisuudet: Lakkakerroksia käytetään huonekalujen, soitinten, autopuolien sekä muiden puu- ja metallipintojen sekä lattioiden pinnoitteina. Hyötyinä ovat hyvä suoja, kiiltävän tai mattapinnan haluttu lopputulos sekä mahdollisuus uudelleenlakkaamiseen. Haasteita voivat olla halkeilu tai kellastuminen joidenkin hartsi- ja pigmenttijärjestelmien vuoksi sekä paakkuuntuminen tai epätasainen pinta, jos kerrokset ovat liian paksuja. Ympäristö- ja turvallisuus: haihtuvien aineiden päästöt (VOC) ovat huomioitavia; vesipohjaiset lakat vähentävät VOC-päästöjä. Työskentelyssä noudatetaan asianmukaisia suojavarusteita.