laitteistokyvyt

Laitteistokyvyt ovat termi, jolla kuvataan järjestelmän tai laitteen suorituskykyä ja kapasiteettia täyttää sille asetetut tehtävät. Ne kattavat laskentakyvyn, käytettävissä olevan muistin, tallennusmahdollisuudet sekä energiatehokkuuden. Laitteistokyvyt voidaan arvioida sekä kokonaisuuden tasolla että yksittäisten komponenttien perusteella.

Keskeisiä tekijöitä ovat CPU:n arkkitehtuuri ja kellotaajuus, ydinten määrä sekä välimuistin koko. Myös muistin määrä ja tyyppi (esim. DDR5) sekä muistin kaistanlaajuus vaikuttavat suorituskykyyn. Tallennuskapasiteetti ja -nopeus (NVMe/SATA/HDD) sekä I/O-kyvykkyys ovat olennaisia, erityisesti suurissa tiedonsiirroissa.

Grafiikka- ja kiihdytysratkaisut, kuten GPU:t ja tekoälykiihdyttimet, sekä niiden laskentanopeudet (FP32/FP64, tensor-kiihdytys) ovat keskeisiä visuaalisessa suorituskyvyssä ja koneoppimisessa. Lisäksi liitännät, kuten PCIe-versio, sekä verkko- ja tallennusyhteydet vaikuttavat järjestelmän laajennettavuuteen ja nopeuteen.

Arviointi perustuu sekä keinotekoisiiin benchmark-työkaluihin että todelliseen kuormitukseen. Benchmarkit tuottavat vertailukelpoisia tuloksia, mutta lopullinen suorituskyky riippuu ohjelmiston optimoinnista, käyttöjärjestelmästä ja ympäristötekijöistä.

Laitteistokyvyt ovat keskeisiä, kun suunnitellaan laitteistovalintoja, virtuaalijärjestelmiä tai pilvipalveluita sekä kun arvioidaan sovellusten suorituskykyä eri ympäristöissä. Ne eivät kuitenkaan yksin määrittele suorituskykyä; ohjelmiston optimointi, ajurit sekä jäähdytys vaikuttavat lopulliseen tulokseen.