benchmarktyökaluihin

Benchmarktyökaluihin viittaa kokonaisuus ohjelmisto- ja kehitystyökaluja, joiden avulla suorituskykyä mitataan ja vertaillaan. Ne tarjoavat toistettavia testejä ja standardoituja mittareita, joiden avulla kehittäjät, järjestelmäinfran suunnittelijat ja tutkimushenkilöstö voivat arvioida ohjelmiston tai järjestelmän käytöä eri konfiguraatioissa. Benchmarkit voivat simuloida kuormaa, suorittaa rasitus- tai stressitestejä sekä tallentaa viiveitä, läpäisyä ja resurssien käyttöä kuten CPU:ta, muistia ja I/O:a.

Synteettiset (microbenchmarks) sekä käytännön kuormia jäljittelevät testit ovat yleisiä. Mikä tahansa testi voi keskittyä yksittäisiin operaatioihin tai laajempiin työkuormiin. Keskeisiä mittareita ovat viive, läpäisy, CPU- ja muistinkulutus sekä energian käyttö. Hyvä benchmark on toistettava ja kalibroitu, ja tuloksia tulee esittää tilastollisesti merkitsevinä useammasta toistosta.

Suorituskyvyn vertailussa noudatetaan systemaattista metodologiaa: tavoitteet ja kuormitukset määritellään, edustavat työkuormat valitaan, ympäristön häiriötekijät minimoidaan ja konfiguraatiot dokumentoidaan. Tulokset julkaistaan kontekstin kanssa; baseline-arvot ja virheiden sieto tulee esittää. Osa käytännöistä on kontrolloida virtualisointi- ja konttitekniikoita sekä laitteistovalintoja.

Esimerkkejä benchmark-työkaluista ovat kuormitustestausvälineet kuten JMeter, k6 ja Locust sekä järjestelmä- ja laitebenchmarkit kuten Phoronix Test Suite ja SPEC-sarjat. Tietokanta- ja verkkoalueilla käytetään TPC-testejä sekä iperf:ia. Benchmarkien tulkinnassa on huomioitava ympäristö, vertailukelpoisuus ja kontekstisuhteet; tuloksia tulisi käyttää yhdessä muiden mittareiden kanssa päätöksenteossa.