kaistanlaajuus
Kaistanlaajuus (bandwidth) on signaalin tai järjestelmän taajuusalue, jonka sisällä sen vaste on käyttökelpoinen tai tarkoituksenmukainen. Yleensä kaistanlaajuus määritellään taajuuksien fL ja fH erona, B = fH − fL, eli alue, jolla vaste täyttää tietyt laatukriteerit. Usein käytetty määritelmä perustuu −3 dB:iin leikkauspisteeseen, jolloin taajuuksien fL ja fH välillä vaste on riittävän lähellä maksimivastetta.
Kaistanlaajuudella on olennaiset käytännön yksiköt ja se on ilmaistavissa hertzissä (Hz) tai sen kymmenkertaisteluissa, kuten kHz,
Baseband- ja passband-kaistanlaajuudet ovat tärkeä erottelu. Baseband-kaistanlaajuus tarkoittaa, että signaali alkaa nollasta taajuudesta ja ulottuu nousutupisteisiin
Kaistanlaajuudella on keskeinen rooli tiedonsiirrossa: suurempi kaistanlaajuus mahdollistaa suuremman signaalin symbolinopeuden ja siten suuremman potentiaalisen bittimäärän,
Kaistanlaajuutta mitataan ja analysoidaan spektrianalysaattoreilla ja taajuusvasteilla. Käytännön mittauksissa käytetään usein −3 dB -pistettä, mutta tarkka