lainsäätäjää

Lainsäätäjä on henkilön tai hallinnollisen elimen käsite, jolla on valta luoda ja vahvistaa lainsäädäntöä. Termillä viitataan sekä yksittäisiin toimijoihin että koko lainsäädäntöä valmistavaan järjestelmään. Lainsäädäntövalta ja sen käyttötavat määräytyvät kunkin valtion perustuslain ja oikeusjärjestyksen mukaan. Historiallisesti lainsäätäjä on voinut olla esimerkiksi kuningas tai hallitsija; nykyaikaisissa oikeusvaltioissa lainsäätäjä on useimmiten demokraattisesti valittu parlamentti tai vastaava elin, jonka tehtävänä on laatia, hyväksyä ja panna voimaan lakeja.

Suomessa lainsäädäntövalta kuuluu eduskunnalle. Hallitus voi esittää lakiehdotuksia, ja yksittäiset kansanedustajat voivat jättää esityksiä. Lakiehdotusten käsittely tapahtuu valiokuntien ja täysistuntojen kautta. Hyväksytyt lait allekirjoittaa presidentti, ja ne julkaistaan sekä tulevat voimaan säädöskokoelmassa. Lainsäädäntövalta voidaan myös jakaa paikalliselle tasolle, jossa kunnat voivat säätää paikallisia asetuksia ja määräyksiä.

Käytännössä lainsäätäjä on keskeinen osa oikeusvaltiota ja demokratiaa. Lainsäädäntöprosessi turvaa oikeuksia, määrittelee julkisen vallan toimintaa sekä luo yhteiskunnan oikeudellista varmuutta. Etymologisesti nimi koostuu sanoista laki ja säätää, viitaten toimijaan, joka antaa tai vahvistaa sääntöjä.