lainoitusvarat

Lainoitusvarat ovat rahoituslaitoksen taseessa olevia varoja, jotka muodostuvat asiakkaillle myönnetyistä lainoista. Näihin kuuluvat tyypillisesti asuntolainat, yrityslainat sekä kuluttajaluotot. Lainoitusvarat voivat olla sekä voimassa olevia lainoja että erääntyneitä, mutta edelleen hallussa olevia saamisten muotoja; ne muodostavat suurimman osan pankin taseen aktiivisesta puolesta ja niistä saatava korkotuotto on tärkeä tulonlähde.

Käytännössä lainoitusvarat ovat keskeinen luottoriskin hallinnan kohde. Kansainvälisen tilinpidon standardin IFRS 9 mukaan lainoitusvarat arvostetaan alun perin käypään arvoon ja niiden arvoa tarkastellaan jatkuvasti odotettujen luottotappioiden (ECL) perusteella. Lainat luokitellaan vaiheisiin 1–3: vaihe 1 kattaa 12 kuukauden ECL:n, vaihe 2Lifetime ECL:n suuremman luottoriskin vuoksi, ja vaihe 3 on luottotappio. Näiden perusteella muodostetaan luottotappiot ja korkotuotot lasketaan käyttämällä todellista korkokantaa (EIR).

Riskit liittyvät erityisesti luottoriskiin, vakuuksiin ja takaisinmaksukykyyn. Lainoitusvarojen laadun seurantaa toteutetaan jatkuvasti, ja tarvittaessa muodostetaan varauksia sekä huomioidaan vakuudet. Sääntely ja valvonta sekä pääomavaatimus asettavat reunaehdot sille, miten lainoitusvaroja hinnoitellaan ja miten suuria luottotappioreservit on varattava.

Yhteenvetona lainoitusvarat muodostavat rahoituslaitoksen toiminnan keskeisen tulo- ja riskikomponentin, ja niiden seuranta on olennainen osa luotonannon hallintaa.