laajennettavuudessa

Laajennettavuudessa tarkoitetaan järjestelmän ominaisuutta, jonka avulla uutta toiminnallisuutta voidaan lisätä tai olemassa olevaa muuttaa ilman suuria muutoksia nykyiseen koodikantaan. Tavoitteena on minimoida muutosvaikutus ja tehdä lisäyksistä mahdollisia erillisinä laajennuksina, moduuleina tai palveluina.

Keskeisiä keinoja laajennettavuudessa ovat modulaarinen arkkitehtuuri, selkeät rajapinnat sekä riippuvuuksien käänteinen hallinta. Rajapinnat ja abstraktiokerrokset sekä riippuvuuksien inversio (Dependency Inversion), inversio-ohjaus (IoC) ja avoin/suljettu periaate auttavat pitämään ytimen vakaana. Plug-in- tai lisäosajärjestelmät mahdollistavat uuden toiminnallisuuden lataamisen ilman koodin uudelleenkirjoitusta. Tapahtumapohjainen viestintä, selkeä versiointi ja dynaaminen laajennusten lataaminen tukevat yhteensopivuutta ja laajennettavuutta.

Käytännössä laajennettavuus vaatii harkittua kompromissia. Se voi lisätä arkkitehtuurin kompleksisuutta ja vaikuttaa suorituskykyyn sekä jäsentää verziohallintaa ja yhteensopivuutta vanhojen laajennusten kanssa. Hyötyinä ovat nopeampi toiminnallisuuden kehittäminen, parempi muutos- ja kehitystaso sekä joustavuus reagoida muuttuviin vaatimuksiin ilman suuria riskejä järjestelmän osien lukkiutumisesta.

Esimerkkejä ovat selainten lisäosat, sisällönhallintajärjestelmien laajennusalustat sekä ohjelmistotyökalujen plug-in-arkkitehtuurit, jotka mahdollistavat toiminnallisuuden laajentamisen erillisinä kerran asennettavina lisäyksinä.