lähteitä

Lähteitä tarkoitetaan tietoja tai dokumentteja, joita käytetään väitteiden todentamiseen, taustatiedon tarjoamiseen tai tutkimuksen rakentamiseen. Lähteet voivat olla sekä alkuperäisiä että tulkintoja, ja niiden merkitys riippuu kontekstista sekä käytöstä.

Lähteet jaetaan usein ensisijaisiin ja toissijaisiin. Ensi­sijaiset lähteet antavat suoraa, muuttumatonta tietoa, kuten alkuperäiset tutkimusraportit, tilastot, päiväkirjat, haastattelut tai laboratorio- ja kenttätiedot. Toissijaiset lähteet tulkitsevat, kokoavat tai arvioivat ensisijaisia lähteitä, esimerkiksi tieteelliset artikkelit, katsauksia ja oppikirjat. Kolmannenlaiset lähteet, kuten sanakirjat tai tietokirjat, voivat toimia tiivistelminä. Digitaalisiin lähteisiin kuuluvat sekä verkkosivut että sähköiset tietokannat.

Lähteiden arvioinnissa keskeisiä ovat luotettavuus, asiantuntijuus ja lähteen auktoriteetti, ajantasaisuus, relevanssi sekä objektiivisuus ja mahdollinen ennakkoluulo. Hyvä lähde ilmoittaa tekijän, julkaisijan, julkaisuvuoden ja tarjoaa viittaukset. Tutkimuksessa on tärkeää käyttää useampaa lähdettä ja tarkistaa tiedot eri suojien kautta sekä välttää plagiointia.

Lähteiden merkitseminen ja viittaaminen on olennainen osa akateemista ja ammatillista normaalia. Käytettyjä viitetekniikoita voivat olla APA, MLA, Chicago ja muut järjestelmät, jotka ohjaavat lähdeluettelon ja tekstiviitteiden muotoa. Verkkolähteissä on syytä tallentaa DOIt tai arkistoinen kopio, sillä verkkosivut voivat muuttua tai kadota.

Lähteiden harjoittelu on keskeistä tieteellisessä työskentelyssä, journalismissa ja datatieteissä, joissa ne tarjoavat perustan väitteille, menetelmille ja replikoitavuudelle.