lääkitysaineenvaihdunnan

Lääkitysaineenvaihdunta on lääkkeiden biokemiallista muokkautumista kehossa. Pääasiallinen muokkaus tapahtuu maksassa, mutta se voi tapahtua myös suolistossa, munuaisissa ja muissa kudoksissa. Tavoitteena on tehdä lipofiilisista lääkkeistä vesiliukoisempia ja helpottaa niiden erittymistä. Samalla metaboliat voivat menettää tai muuttaa biologista aktiivisuuttaan, mikä vaikuttaa lääkkeen tehoon ja toksisuuteen.

Metabolian prosesseja jaetaan yleensä kahteen vaiheeseen. Vaiheen I reaktiot, kuten hapetus, pelkistys ja hydrolyysi, muodostavat usein reagoivia ryhmiä ja tapahtuvat tyypillisesti CYP-entsyymien välityksellä. Vaiheen II konjugaatioissa lääkkeelle lisätään vesi-liukoisuutta tapahtumiin kuten glucuronidaatio, sulfaatio, asetylaatio tai glutaatio, jolloin erittyminen helpottuu.

Aineenvaihduntaan vaikuttavat yksilölliset tekijät. Geneettiset polymorfismit voivat muuttaa entsyymien toimintaa, esimerkiksi CYP2D6, CYP2C9, CYP2C19 ja TPMT vaikuttavat eri lääkkeiden metaboliaan. Ikä, maksan toiminta, maksasairaudet sekä lääke- ja ruoka-yhteisvaikutukset vaikuttavat metaboliaan. Esimerkiksi greippimehu voi estää tai indusoida entsyymejä, mikä muuttaa lääkkeen metaboliaa.

Yleisesti lääkitysaineenvaihdunta vaikuttaa lääkkeen puhdistukseen, puoliintumisaikaan sekä annostukseen ja siten sekä haittoihin että terapeuttiseen vasteeseen. Tämä korostaa yksilöllistä lääkityssuunnittelua ja joidenkin tilojen yhteydessä genotyyppitestien hyötyä. Esimerkkejä ovat kodeiinin aktivoituminen CYP2D6:n kautta sekä varfariinin metabolian vaikutus CYP2C9:n toiminnasta.