kääpiöstä

Kääpiöstä on suomen kielen elatiivin muoto sanasta kääpiö, joka tarkoittaa pientä ihmishahmoa tai pienikokoista olentoa. Elatiivin -stä/-stä käyttöä käytetään ilmaisemaan lähdettä, aihe- tai puheen kohdetta sekä alkuperää. Esimerkiksi lauseessa “puhuin kääpiöstä” kääpiöstä viittaa elatiivin käyttöön puheen kohteena.

Kääpiöt ovat yleinen hahmo eurooppalaisessa folkloreissa ja nykyaikaisessa fantasiakirjallisuudessa. Tyypillisiä piirteitä ovat pienikokoisuus, mestarillinen metallin- ja kiven työ sekä piilotetut asuinpaikat, kuten vuoristot tai maanalaiset linnat. Kansantarinoissa kääpiöt voivat olla sekä avuliaita että ovelia, ja ne ovat usein yhteydessä urkintaan, kiven louhintaan ja jalokivien kaivertamiseen. Suomenkielisessä kulttuurissa kääpiöt näkyvät erityisesti nykypäivän fantasiakirjallisuudessa ja kääpiöteemaisissa peli- sekä elokuvatuotannoissa, sekä usein kääpiöiden nimityksenä.

Käytännön sanastossa kääpiö-termi laajentuu nykyaikaisessa tieteessä ja opetuksessa termiin kääpiöplaneetta (dwarf planet). Tämä merkitys viittaa pienempään taivaankappaleeseen, joka kiertää suurempaa Aurinkokuntaa mutta ei täytä planeetan kriteerejä. Kielessä kääpiöt ovat myös yleiskäsitteellisesti pienikokoisia lajikkeita tai muotoja, kuten kasveja tai eläimiä kuvaavissa ilmauksissa (kääpiökoira, kääpiökasvi).

Lyhyesti, kääpiöstä on elatiivin muoto, jota käytetään sekä kieliopillisesti kuvaamaan lähdettä tai aihetta että viittaamaan kääpiö-nimisiin olennoihin ja ilmiöihin kulttuurissa ja tieteessä.