jalokivien

Jalokivet ovat mineraaleja tai kivilajeja, joita arvostetaan kauneutensa, harvinaisuutensa ja kestävän luonteensa vuoksi. Niitä käytetään pääasiassa koruissa ja keräilykohteina. Luonnon jalokivet syntyvät geologisissa prosesseissa, mutta markkinoilla on myös synteettisiä jalokiviä sekä valmistettuja jäljitelmiä. Organiset jalokivet, kuten helmi ja meripihka, kuuluvat myös tähän ryhmään.

Jalokivien luokitus voidaan jakaa jalokiviin (kalliimmat) ja puolijalokiviin (edullisemmat) arvojen ja käyttötarkoitusten perusteella. Klassisia, kysytyimpiä jalokiviä ovat timantti, rubi, safiiri ja smaragdi. Puolijalokivet sisältävät muun muassa ametistin, topaasin, granaattien lajit, opaalin sekä organiset kivet kuten helmi ja meripihka.

Jalokivet muodostuvat eri geologisissa ympäristöissä. Timantit muodostuvat syvällä kallioperässä suurten paineiden ja lämpötilojen vallitessa. Rubi ja safiiri ovat korundia, joiden väri määräytyy epäpuhtauksista. Smaragdit ovat berilliä, joiden väri johtuu kromista. Muut kivet voivat muodostua magmatisista, sedimentaarisista tai metamorfisista prosesseista.

Käyttö ja arvo. Jalokivet valitaan korujen suunnitteluun ja keräilyyn niiden värin, kirkkauden, puhtaus, leikkauksen ja koon perusteella. Kiven kovuus on tärkeä ominaisuus: timantti on kovin (Mohs-asteikolla 10), rubi ja safiiri noin 9, ja monilla muilla kivillä pienempi arvo. Laadukas leikkaus parantaa kiiltoa. Arvoon vaikuttavat myös harvinaisuus ja värivivahteet. Monet jalokivet voivat olla hoidetut tai värjätyt parantamaan ulkonäköä, mikä vaikuttaa arvoon ja myyntiin.