fantasiakirjallisuudessa

Fantasiakirjallisuudessa viitataan kirjallisuuden lajiin, jossa todellisuuden rajat ylitetään ja tarinat rakentuvat maagisille tai yliluonnollisille elementeille. Tekstit voivat sijoittua täysin kuvitteellisiin maailmoihin tai vaihtoehtoisiin versioihin tuntemastamme todellisuudesta. Fantasiaratkaisut voivat olla sekä nykypäivän yhteiskunnassa tapahtuvia että täysin toisenlaisen todellisuuden tiloja, joissa magia, yliluonnolliset olennot ja mahdottomat kysymykset ovat keskeisiä.

Yleisimmät alakategoriat ovat korkea fantasia (laaja, itsenäinen maailmankokonaisuus), kaupunkifantasia (maailma sijoittuu usein nykyaikaan tai todellisiin kaupunkimaisemiin), miekkafantasia (miekan ja taikuuden yhdistelmä), tumma fantasia sekä portaalifantasia. Lisäksi on nuorten fantasia ja nuorten aikuisten fantasia sekä muistelutarinoita, mytologiarikastettuja kertomuksia ja vaihtoehtoisiin historiankuvauksiin nojaavia teoksia. Tyylilaji kattaa sekä pitkät romaanit että novellikokoelmat ja graafiset tarinat.

Tyylilajin keskeisiä piirteitä ovat laaja maailmankuvaverkosto ja harkittu maailma, jossa magia nousee osin sen mekanismin mukaan jäykällä tai pehmeällä säännöstöllä. Teoksissa nähdään usein sankareita tai vastuuta kasvavia hahmoja, matkakertomuksia, kohtalon tai ennustuksen teemoja sekä yhteiskunnallisia kysymyksiä kuten valta, sorto ja identiteetti. Toimintaa ja kuvausta painottavat tekijät voivat ilmetä maagisina esteinä, myyttisinä olennoina sekä yhteisön kulttuurisina rituaaleina.

Fantasiakirjallisuuden historia juontaa juurensa kansanperinteisiin, mytologioihin ja eeppisiin runoihin. Moderni fantasia kehittyi 1800–1900-luvulla ja sai uuden muodon 1900-luvulla Tolkienin ja muiden toimesta. Kansainvälisesti lajia vahvistetaan palkinnoilla kuten World Fantasy Award ja Hugo, ja teokset ovat vaikuttaneet myös elokuviin ja peleihin.