käyttötarkoitusmääräykset

Käyttötarkoitusmääräykset, eli purpose limitation, ovat tietosuojan ja tietohallinnon keskeinen periaate. Ne edellyttävät, että henkilötietoja kerätään ainoastaan määriteltyihin, ilmeisiin ja laillisiin tarkoituksiin, eikä niitä saa käsitellä myöhemmin senhetkistä tarkoitusta varten, jos uusi tarkoitus on ristiriidassa alkuperäisen tarkoituksen kanssa. Määrittelyn tulisi tapahtua jo tiedon keräämisen yhteydessä, ja rekisteröidyille on annettava riittävä informaatio siitä, mihin tietoja käytetään.

Käyttötarkoitusmääräykset liittyvät useisiin käytännön vaatimuksiin: tiedot tulisi kerätä, säilyttää ja käsitellä vain sitä tarkoitusta varten, jota varten ne alun perin kerättiin; tietoja tulisi kerätä minimoinnin periaatteen mukaisesti (tarpeellisuus ja relevanssi); sekä tiedon käyttämistä varten tulisi varmistaa oikeudellinen perusta ja mahdolliset rekisteröidyn oikeudet. Mikäli on tarpeen käsitellä tietoja uuden, alkuperäisen tarkoituksen ulkopuolisen tarkoituksen vuoksi, on arvioitava uuden tarkoituksen yhteensopivuus alkuperäisen kanssa ja mahdollisesti hankittava uutta suostumusta tai perustuttava muuhun lailliseen perusteeseen.

Poikkeuksiin sisältyy esimerkiksi arkistointia, tieteellistä tutkimusta ja tilastointia koskevat käsittelyt, joille voidaan sallia poikkeuksia asianmukaisin suojatoimimmin. Käyttötarkoitusmääräykset korostavat myös tietojen säilytysrajoja, tietoturvaa ja rekisteröityjen oikeuksia, sekä vaativa dokumentointia ja valvontaa. Periaate on keskeinen osa yleistä rekisterinpitoa ja liittyy läheisesti laajempiin GDPR:n velvoitteisiin, kuten tietojen minimoinnin ja oikeudenmukaisen käsittelyn toteutumiseen.