käyttötapauskaaviot

Käyttötapauskaaviot, englanniksi use case diagrams, ovat UML-mallinnuskielen (Unified Modeling Language) osa. Ne kuvastavat järjestelmän toiminnallisuutta ja sen vuorovaikutusta ulkoisten toimijoiden kanssa. Käyttötapauskaaviot ovat työkalu, jota käytetään järjestelmän vaatimusten määrittelyyn ja kommunikointiin.

Pääelementtejä käyttötapauskaaviossa ovat toimijat (actors) ja käyttötapaukset (use cases). Toimija edustaa ulkoista tahoa, joka vuorovaikuttaa järjestelmän kanssa, kuten ihmiskäyttäjää, toista järjestelmää tai laitetta. Toimijat kuvataan yleensä yksinkertaisella hahmolla. Käyttötapaus puolestaan kuvaa yksittäistä toimintoa tai palvelua, jonka järjestelmä tarjoaa toimijalle. Käyttötapaukset esitetään yleensä soikioina.

Toimijoiden ja käyttötapausten välinen vuorovaikutus kuvataan yhdistysviivoilla. Nämä viivat osoittavat, että toimija osallistuu käyttötapaukseen. Kaavio voi myös kuvata suhteita käyttötapausten välillä, kuten sisällyttämistä (include) ja laajentamista (extend). Sisällyttäminen tarkoittaa, että yksi käyttötapaus sisältää aina toisen käyttötapauksen toiminnot. Laajentaminen tarkoittaa, että yksi käyttötapaus voi lisätä toimintoja toiseen käyttötapaukseen tietyissä olosuhteissa.

Käyttötapauskaavioiden avulla voidaan helposti ymmärtää, mitä järjestelmä tekee ja kuka sitä käyttää. Ne auttavat selkeyttämään järjestelmän laajuutta ja rajapintoja, ja ne ovat hyödyllisiä erityisesti ohjelmistokehityksen alkuvaiheessa vaatimusten keräämisessä ja analysoinnissa. Ne tukevat myös kommunikointia eri sidosryhmien välillä, koska ne tarjoavat visuaalisen ja ymmärrettävän tavan esittää järjestelmän toiminnallisuuksia.