käyttöjärjestelmäpohjaisista

Käyttöjärjestelmä on tietokoneen tai muun laitteen ohjelmisto, joka hallinnoi laitteen resursseja ja tarjoaa sovelluksille yhteisiä palveluita. Sen keskeisiin tehtäviin kuuluvat prosessinhallinta, muistinhallinta sekä tiedostojen ja laitteiden hallinta. Käyttöjärjestelmä toimii ohjelmien ja laitteiston välissä abstraktiokerroksena, jonka avulla ohjelmat voivat käyttää resursseja turvallisesti ja tehokkaasti ilman suoraa pääsyä laitteiston yksityiskohtiin. Lisäksi se ylläpitää turvallisuus- ja vakausominaisuuksia sekä mahdollistaa usean ohjelman samanaikaisen suorittamisen.

Keskeisiin komponentteihin kuuluvat ydin (kernel), joka vastaa prosessien aikataulutuksesta, muistinhallinnasta ja laitteiden hallinnasta, sekä käyttäjätila, jossa sovellukset ja palvelut toimivat. Ytimen lisäksi järjestelmään kuuluvat tiedostojärjestelmäajurit, verkkoyhteydet, ohjelmistoliitännät sekä suojausominaisuudet. Käyttöjärjestelmä tarjoaa ohjelmille rajapinnat, joiden kautta ne voivat luoda ja kommunikoida prosessien, tiedostojen sekä verkkoyhteyksien kanssa. Tyypillisesti se tukee käyttäjäoikeuksien hallintaa sekä järjestelmän vakautta ja resurssien hallintaa.

Yleisimmät käyttötarkoitukset ja esimerkit: työpöytä- ja palvelinympäristöt käyttävät Windows-, macOS- tai Linux-pohjaisia järjestelmiä, mobiililaitteissa Android ja iOS sekä upotetuissa järjestelmissä pienempiä, räätälöityjä ratkaisuja. Lähdekoodin saatavuus vaihtelee: osa järjestelmistä on avoimia (esimerkiksi Linux), osa suljetun lähdekoodin (kuten Windows ja iOS).