käyttöjännitteitä

Käyttöjännitteet ovat ne jännitteet, joilla sähkö- ja elektronicalaitteet on suunniteltu toimimaan. Ne sisältävät sekä nimellisen käyttökäyttöjännitteen että siihen liittyvän sallitun vaihteluvälin sekä tarvittavat eristysvaatimukset. Käyttöjännitteet vaikuttavat laitteiden turvallisuuteen, eristykseen, kaapelointiin ja suorituskykyyn.

Laitteiden käyttöpääjännitteet jaotellaan yleisesti jännitetasoihin. Matalajännite (LV) tarkoittaa usein jopa 1000 V vaihtojännite tai 1500 V tasajännite, ja keskijännite (MV) kattaa noin 1–35 kV. Korkeammilla jännitteillä tarkoitetaan suurjännitteitä (HV) sekä erityistapauksia, joihin liittyy kovaeristys ja tarkat suunnittelukriteerit. Esimerkkejä ovat kotitalouksien 230 V/50 Hz sähköverkkoon liitetyt laitteet sekä teollisuudessa käytettävät 400 V kolmivaihejärjestelmät ja sitä korkeammat jännitteet.

Nimellinen jännite (esim. 230 V AC) ei yleensä ole ainoa huomio; huomioidaan myös jännitteen toleranssit ja jänniteelliset vaihtelut. Esimerkiksi yleinen eurooppalainen käyttö voi sallia jännitekasvun tai -laskun tavanomaisissa olosuhteissa tietyillä rajoilla (kuten EN 50160 -standardin määräämät vaihtelut). Virtalähdön luonteesta riippuen laitteilla voidaan olla laitekohtaisia laajempia sisääntulokäyttöalueita (esim. 100–240 V) tai tiukemmat rajat.

Käyttöjännitteet määrittelevät myös eristys- ja suojausvaatimukset sekä merkinnät, kuten suurjännitteille ominaiset varoitukset ja eristystasojen suunnittelun. Tämän vuoksi jokainen laite ja järjestelmä on suunniteltava ja hyväksyttävä sen käyttötarkoituksen mukaan.