käsittäminen

Käsittäminen on suomalainen termi, jolla viitataan ilmiön ymmärtämiseen tai käsittämisen prosessiin. Yleisesti sillä tarkoitetaan kykyä omaksua, hahmottaa ja kytkeä uutta tietoa aiempaan tietoon ja kokemuksiin. Sanaa käytetään sekä arkikielessä että tieteellisessä ja opetuksellisessa kontekstissa.

Etymologia: käsittää on verbistä; -minen muodostaa substantiivin käsittäminen, jolloin puhutaan sekä toiminnasta että sen tuloksesta.

Kognitiivisessa psykologiassa käsittäminen tarkoittaa tiedon muuntamista mielekkäiksi malleiksi: havaintojen tulkintaa, merkityksen etsimistä ja johdattelua päättelyyn. Mallinnus voi olla sekä alhaalta ylös -prosessien (havaintoihin perustuva ymmärrys) että ylhäältä alas -prosessien (kontekstin, tavoitteiden ja ennakkotietojen ohjaama ymmärrys) yhdistelmää.

Pedagogiikassa käsittäminen on keskeinen tavoite: oppija rakentaa merkityksiä, ei vain muistaisi tietoja. Opetuksen keinoja ovat selitys, esimerkit, demonstraatiot, kysely ja tehtäväperusteinen oppiminen, jotka tukevat syvää ymmärrystä ja siirtämistä uuteen tilanteeseen.

Lyhyesti käsittäminen voidaan nähdä sekä kyvyksenä tulkita ja selittää ilmiöitä että tuloksena saamana oivalluksena, kun tieto on jäsennetty mielekkäästi.

Se määritellään usein vastakohtana pinnalliselle muistamiselle: osa-alueiden ja ongelmien ymmärtäminen, syy-seuraussuhteiden hahmottaminen ja soveltaminen käytäntöön ovat käsittämisen laajempia ulottuvuuksia.