kyynisyys

Kyynisyys on asenne tai maailmankuva, jossa ihmisten motiiveja pidetään usein itsekkäinä ja vilpittömyyden sijaan epäaitojen tarkoitusperien ilmentyminä. Kyynisyyttä ilmenee epäluottamuksena toisia kohtaan sekä haluna paljastaa tekopyhyyttä, epäoikeudenmukaisuutta tai valtaa. Se voi ilmetä ironian, sarkasmin tai kriittisen, mutta usein negatiivisen suhtautumisen kautta.

Sanan juuret ovat kreikkalaisessa kynikossa, ja siitä johdettuihin nimiin viitataan usein Cynics- filosofiana. Antiikin Cynics, kuten Antisthenes ja Diogenes, vastustivat yleisiä arvoja ja korostivat itsenäisyyttä sekä luonnonmukaisuutta. Nykyisin kyynisyys leikkii laajasti yleisessä kielenkäytössä kuvatessaan epäluottamusta ja tekopyhyyden paljastamista.

Yhteisiä piirteitä ovat motiivien epäileminen; kyyninen henkilö tulkitsee sanat ja teot usein pinnallisiksi tai epäaitoiksi. Kyynisyyttä ilmenee usein ironiana, pilkkaa ja kritiikissä, ja sitä voidaan käyttää sekä suojautumisena että yhteiskunnallisen valvonnan välineenä. Kriittisesti käytettynä se voi edistää totuuden etsimistä, mutta kroonisesti se heikentää luottamusta.

Kyynisyyttä esiintyy kirjallisuudessa, journalismissa ja politiikassa, missä se paljastaa vallan väärinkäyttöä, korruptiota tai sosiaalista teennäisyyttä. Eri konteksteissa siitä on tullut sekä väline tabujen rikkomiseen että yleinen negatiivinen nimitys ihmisille, joilla on epäilys motiiveista.

Kritiikkiin kuuluu, että kyynisyys voi laskea luottamusta ja vaikeuttaa rakentavaa vuorovaikutusta. Toisaalta se voi olla oikeutetun realismin ja kriittisen yhteiskunnallisen tarkastelun muoto. Filosofisesti kyynisyys eroaa Cynicismin historiallisesta suuntauksesta, mutta arkikielessä sen merkitys riippuu kontekstista.