kytkentäprotokollat

Kytkentäprotokollat, tunnetaan myös nimellä kytkentästandardit tai liitäntäprotokollat, ovat joukko sääntöjä ja määrityksiä, jotka määrittelevät, miten laitteet kommunikoivat ja vaihtavat tietoa keskenään sähköisissä tai elektronisissa järjestelmissä. Nämä protokollat varmistavat yhteensopivuuden ja mahdollistavat erilaisten laitteiden saumattoman toiminnan yhdessä.

Yleisimpiä kytkentäprotokollien alueita ovat tietoverkot, telekommunikaatio ja elektroniikkakomponenttien välinen tiedonsiirto. Tietoverkoissa esimerkiksi Ethernet ja Wi-Fi ovat kytkentäprotokollia, jotka määrittelevät, miten data pakataan, lähetetään ja vastaanotetaan verkossa. Telekoommunikaatiossa GSM ja LTE ovat esimerkkejä protokollista, jotka ohjaavat mobiililaitteiden ja verkkojen välistä viestintää. Elektroniikassa I2C ja SPI ovat yleisiä protokollia, joita käytetään mikrokontrollereiden ja oheislaitteiden väliseen tiedonsiirtoon piirilevyllä.

Kytkentäprotokollat kattavat usein useita kerroksia. Esimerkiksi TCP/IP-mallissa on eri kerroksia, joilla kullakin on omat protokollansa tietojen käsittelyyn ja siirtoon. Joissakin tapauksissa protokollat määrittelevät fyysisen tavan, jolla signaalit kulkevat, kuten jännitetasot ja kellotaajuudet, kun taas toiset keskittyvät enemmän loogiseen tiedonsiirtoon, kuten pakettien rakenteeseen ja osoitteistukseen. Standardointijärjestöt, kuten IEEE ja IETF, ovat keskeisiä monien kytkentäprotokollien kehittämisessä ja ylläpidossa.