kylmäkäyttäytymisestä

Kylmäkäyttäytyminen viittaa ihmisen reaktioihin ja toimintoihin äärimmäisen kylmässä ympäristössä. Nämä reaktiot ovat kehon tapoja suojautua hypotermialta, eli ruumiinlämmön vaaralliselta laskulta. Kylmässä ihminen pyrkii ensisijaisesti pitämään ydinlämpönsä vakaana.

Fyysisiä oireita kylmäkäyttäytymisestä ovat vapina, joka on tahaton lihasten supistelu lämmöntuotannon lisäämiseksi. Iho voi muuttua kalpeaksi tai sinertäväksi, koska verenkierto ohjautuu pois ääreisosista kohti elintärkeitä elimiä. Sormet, varpaat, nenä ja korvat ovat erityisen alttiita kylmettymiselle ja voivat tuntua tunnottomilta. Ajattelu voi hidastua ja koordinaatio heiketä.

Psykologisesti kylmä voi aiheuttaa ärtyneisyyttä, apatiaa tai jopa euforian tunnetta joissakin tapauksissa. Väsymys lisääntyy ja päätöksentekokyky heikkenee, mikä voi johtaa vaarallisiin tilanteisiin, jos henkilö ei tunnista tilanteensa vakavuutta.

Toiminnallisesti kylmäkäyttäytymiseen kuuluu pyrkimys liikkua enemmän lämmöntuotannon lisäämiseksi, suojautuminen tuulelta ja kosteudelta sekä tarvittaessa etsimään lämpimämpää paikkaa. Vaatetuksella on merkittävä rooli kylmäaltistuksen hallinnassa, sillä kerrospukeutuminen auttaa eristämään ja pitämään kehon lämpimänä. Tietoisuus kylmäkäyttäytymisen merkeistä on tärkeää paleltumien ja hypotermian ehkäisyssä.