kvantitointikynnyksien

Kvantitointikynnykset viittaavat prosessiin, jossa analogisen signaalin arvot muutetaan digitaaliseen muotoon. Tämä digitoinnin vaihe sisältää signaalin arvojen jakamisen diskreetteihin tasoihin. Kvantitointikynnykset ovat ne rajat, joiden perusteella alkuperäisen signaalin arvo sijoitetaan johonkin näistä diskreeteistä tasoista.

Kun analoginen signaali, joka voi saada minkä tahansa arvon tietyllä välillä, muutetaan digitaaliseen muotoon, sen arvojen tarkkuus on rajallinen. Kvantitointi jakaa tämän jatkuvan arvoalueen joukkoon pienempiä intervalleja. Jokainen näistä intervalleista vastaa tiettyä digitaalista arvoa. Kvantitointikynnykset määrittelevät näiden intervallien rajat.

Esimerkiksi, jos analoginen signaali voi vaihdella välillä 0–10 volttia ja käytössä on neljä kvantitasoa, kvanttitasojen rajat – eli kvantitointikynnykset – voitaisiin asettaa esimerkiksi 0–2.5 V, 2.5–5.0 V, 5.0–7.5 V ja 7.5–10.0 V. Kun analoginen signaali saa arvon esimerkiksi 3.5 volttia, se sijoittuu 2.5–5.0 V intervaliin, ja sille annetaan vastaava kvantitttu digitaalinen arvo.

Mitä tiheämmin kvantitointikynnykset on asetettu eli mitä enemmän kvanttitasoja on käytössä, sitä tarkemmin digitaalinen signaali edustaa alkuperäistä analogista signaalia. Tämä lisää kuitenkin myös tiedon määrää ja vaatii enemmän tallennustilaa ja prosessointitehoa. Kvantitointivirhe syntyy, kun alkuperäisen analogisen signaalin arvo poikkeaa kvantisoinnin jälkeisestä digitaalisesta arvosta. Kvantitointikynnykset vaikuttavat suoraan kvanttivirheen suuruuteen.