digitoinnin

Digitointi (digitoinnin) viittaa fyysisen tai analogeisen materiaalin muuttamiseen digitaaliseksi muodoksi. Digitointi mahdollistaa aineiston pikaisen käytön, haku- ja sisällön löydettävyyden sekä pitkäaikaisen säilymisen digitaalisessa muodossa.

Sovellukset kattavat kirjastot, arkistot, museot, koulutus- ja julkishallinnon toimijat sekä yritykset. Digitointia tehdään muun muassa kirjasto- ja asiakirja-aineistosta, kartastoista, valokuvista, äänitteistä ja videomateriaaleista.

Prosessi koostuu suunnittelusta ja valinnasta, kuvaamisesta tai skannauksesta, laadunvalvonnasta sekä metatietojen luomisesta ja hallinnasta. Tiedostot tallennetaan pitkäaikaissäilytystä varten usein muuttumattomassa, standardoidussa muodossa ja useisiin kopioihin. Metatiedot kuvaavat aineiston kontekstin, sisällön ja oikeudet, mikä helpottaa hakua, hallintaa ja säilytystä.

Tekniikkaan liittyy skannerit tai kamerat sekä optinen tunnistus (OCR) tekstin tekemiseksi; yleisiä tiedostomuotoja ovat TIFF, JPEG 2000 ja PDF/A. Taltiointi noudattaa standardeja kuten Dublin Core tai METS-PREMIS -paketit, mikä helpottaa tiedostojen välistä yhteentoimivuutta sekä säilytystä.

Haasteita ovat kustannukset, laadunvarmistus, tekninen vanhentuminen sekä oikeudet ja henkilötiedot. Onnistunut digitointi vaatii suunnittelua, riskienhallintaa ja selkeitä säilytys- ja käytettävyyskriteereitä, jotta digitaaliarvot säilyvät ajan saatossa.