kuvausjärjestelmistä

Kuvausjärjestelmä tarkoittaa kokonaisuutta, jolla kohteita havaitaan, tallennetaan ja esitetään visuaalisessa muodossa. Ne kattavat perinteiset valokuva- ja videoseurantajärjestelmät sekä erikoisalat kuten teollisuus- ja lääketieteellinen kuvantaminen sekä satelliitti- ja kaukokartoitus. Kuvausjärjestelmät muuntavat valon tai muun säteilyn digitaalisiksi signaaleiksi ja mahdollistavat jälkikäsittelyn sekä tulkinnan.

Järjestelmän keskeiset osat ovat optiikka (linssit ja suodattimet), valaistus, kuvantamissensori (CCD tai CMOS), analoginen–digitaalinen muunnos sekä tallennus ja prosessointi. Kalibrointi, geometrinen korjaus ja värihallinta ovat olennaisia, jotta kuvat ovat tarkkoja ja vertailukelpoisia.

Toimintakäytännöt ja sovellukset vaihtelevat: valokuvaus ja videokuvaus, teollisuus- ja koneäkö, lääketieteellinen kuvantaminen sekä kartoitus ja kauko-ohjaus. Eri sovellukset asettavat erilaisia vaatimuksia resoluution, dynaamisen alueen, kohinan hallinnan sekä kuvanlaadun suhteen.

Keskeisiä suorituskykyparametreja ovat resoluutio, dynaaminen alue, kohina, valotuksen hallinta, kuvataajuus sekä värintoisto. Kalibrointi ja linssin vääristymien korjaus ovat usein välttämätön osa järjestelmän suunnittelua. Metatietojen hallinta (esim. EXIF) ja värihallinta ovat myös tärkeitä.

Nykykehityksessä korostuvat monisensoriyhteistyö, monispektri-imaging sekä keinoälyyn perustuva kuvankäsittely ja sulautetut järjestelmät. Tulevaisuuden kuvausjärjestelmät painottavat entistä suurempaa automaatiota, parempaa dynamiikkaa ja parempaa tiedon tulkittavuutta eri sovelluksissa.