kuvamittauksilla

Kuvamittauksilla tarkoitetaan mittauksia, joissa analyysin kohteena olevat mittausarvot saadaan kuva-aineiston kautta kuvankäsittelyn ja mittausalgoritmien avulla. Sillä voidaan arvioida geometrisia ominaisuuksia (kuten pituuksia, kulmia, pinta-aloja ja tilavuuksia) sekä tilastollisia piirteitä kuten muotoa, väriä tai tekstuuria. Kuvamittauksia käytetään erityisesti tilanteissa, joissa perinteinen fyysinen mittaus on hankalaa, epäkäytännöllistä tai subjektiivista.

Etymologia: termi muodostuu sanoista kuva, mittaus ja -illa, joka ilmaisee keinoa tai menetelmää 'kuvalla mitaten' tai 'käyttäen kuvia'.

Työprosessi: kuvat otetaan ja kalibroidaan suhteessa todellisiin yksiköihin, sitten kuva sisältö erotellaan ja mitattavat kohteet segmentoinnin ja reunojen tunnistamisen avulla määritellään. Mittaustulokset voivat olla pituuksia, kulmia, pinta-aloja, tilavuuksia sekä esimerkiksi tekstuurialueita. Lopuksi tulokset käsitellään tilastollisesti tai koneoppimisen menetelmillä, ja tarvittaessa validoidaan referenssimittauksin.

Sovellukset: biologiassa ja lääketieteessä kuvamittauksia käytetään solujen, kudosten tai kasvualueiden mittauksiin, sekä mikroskoopin, kuvantamisen ja diagnostisten menetelmien yhteydessä; kaukokartoituksessa ja ympäristötilastoissa; teollisessa laadunvalvonnassa sekä kulttuuriperinnön dokumentoinnissa.

Vahvuudet ja rajoitukset: kuvamittauksilla voidaan suorittaa nopeaa, ei-kosketttavaa mittausta suurissa aineistoissa ja tarjota lisätietoa visuaalisen kontekstin muodossa. Rajoitteita ovat kuvanlaatu, resoluutio ja kontrasti, jotka vaikuttavat tarkkuuteen, sekä kalibointi- ja segmentointivirheet. Menetelmät edellyttävät huolellista validointia ja jatkuvaa laadunvalvontaa.