kuvaannollisia

Kuvaannollisia ilmaisuja, eli kuvaannollista kieltä, ovat kielikuvat ja muut ilmaisut, joissa sanan merkitys ei vastaa kirjaimellistä tarkoitusta. Niitä käytetään sekä kirjallisuudessa että puheessa, jotta viestintä olisi ilmeikkäämpää, mielikuvituksellisempaa tai tunteellisesti vaikuttavampaa. Kuvaannollisuus antaa puhujalle mahdollisuuden tiivistää kokemuksia, luoda yhteyksiä ja herättää assosiaatioita.

Kuvaannolliset ilmaukset voidaan luokitella useisiin tyyppeihin. Metafora on suora siirto, jossa ilmaisun toinen osapuoli edustaa toista ilmaisua samalla merkityksellä, esimerkiksi “Elämä on teatteria.” Verkkauksen tai vertaussanan avulla ilmaistu vertaus käyttää sanaa kuin tai niin-virkkeessä, esimerkiksi “Hän oli kuin varjo.” Personifikaatio antaa elottomille asioille ihmis-ominaisuuksia, kuten “tuuli kuiskasi.” Metonymia ja synekdoosi ovat muita yleisiä kuvaannollisia keinoja, joissa merkitys siirtyy läheisestä, osittain suhteesta riippuvasta asiayhteydestä, esimerkiksi “pelin johtajat” viittaa pelin järjestäjiin tai päätöksiä tekeviin tahoihin.

Käytännössä kuvaannollisuus rikastuttaa kielen rytmiä, tiivistää merkityksiä ja mahdollistaa monikulttuurisia tai historiallisia viittauksia. Se tarjoaa myös keinon käsitteellistää abstrakteja asioita konkreettisten kuvien kautta. Kuvaannollisuus on erityisen keskeistä runoudessa ja proosassa, mutta sitä esiintyy laajasti puheessa, mainonnassa ja politiikassa.

See also: kielikuva, metafora, vertaus, personifikaatio, metonymia, synekdoosi.