kuumagalvanointi

Kuuma galvanointi, tai kuumagalvanointi, on terästuotteiden korroosionkestävyyden parantamiseen tarkoitettu suojausmenetelmä, jossa valmis tai valmisteilla oleva teräsupotus upotetaan sulaan sinkkiin. Upotus muodostaa kappaleen ja sinkin välille metallurgisen sidoksen ja antaa pitkäänkestävän, suojaavan pintakerroksen.

Prosessi alkaa esikäsittelyllä, jossa poistetaan rasva, öljy ja oksidit sekä valmistellaan pinta sinkkiä vastaanottavaksi. Tämän jälkeen kappaleet upotetaan noin 445–455 °C olevan sulan sinkin altaaseen. Kääntyvä ja kunnolla muodostunut pintakerros koostuu Zn-Fe- eli sinkin ja raudan liitosten kerroksista sekä ulkokuorella puhtaasta sinkistä. Upotuksen jälkeen kappaleet poistetaan, jäähdytetään ja tarvittaessa pinta voidaan kromata tai muulla tavalla viimeistellä lisäsuojaksi.

Paksuus vaihtelee, tyypillisesti noin 40–100 mikrometriä, ja riippuu rakenteesta sekä ympäristöolosuhteista. Kuumagalvanoinnin katsotaan antavan hyvän, pitkäjänteisen suojan erityisesti rakennus- ja infrastruktuurikohteissa, kuten teräsrakenteissa, sillat, putkistot ja monimutkaiset kappaleet, joissa peittävä suoja saavutetaan helposti. Elinikä on ympäristöstä riippuva; rauhallisessa ilmastossa suojakerroksen voidaan arvoidaan kestävän useita kymmeniä vuosia.

Standardit: prosessin laatu- ja paksuusvaatimukset määritellään yleisesti EN ISO 1461 -standardissa. Kuumagalvanointi on kustannustehokas ratkaisu suurten ja monimutkaisten teräksikappaleiden korroosionkestävyyden parantamiseen, ja sitä voidaan myös korjata uusiin galvanoimalla vaurioituneet alueet.