kuulonvälitys

Kuulonvälitys tarkoittaa ääni-energian siirtymistä korvan ulko-osasta sisäkorvaan ja edelleen kohti aivokuoren kuuloalueita. Prosessi kattaa sekä mekanisen tason, jossa ääniaallot muuttuvat värähtelyiksi korvan rakenteissa, että neurokuidun tason, jossa näistä värähtelyistä muodostuu hermosignaaleja.

Äänen kulku alkaa ulkokorvasta; korvakäytävä ja korvalehden muodostaama ulkoinen rakenne keräävät ääniaallot ja ohjaavat ne tärykalvolle. Välikorvassa tärykalvo värähtelee ja tämän värähtelyn vahvistavat kolmen pienen kuuloluun ketju, jotka tunnetaan nimillä vasara, alasin ja jalustin. Nämä luut välittävät värähtelyn ikkunamaisen rakenteen kautta sisäkorvaan, jossa se siirtyy nesteeseen ja lopulta herkkien kuuloparien avulla muuntuu sähköisiksi signaaleiksi.

Sisäkorvassa metsäinen neste ja tympaniaalinen järjestelmä sisältävät karvasoluja, jotka vastaavat signaalien muuntamisesta hermoimpulsseiksi. Nämä impulssit etenevät kuulohermossa aivokuoren kuuloalueille, missä ne tulkitaan ääneksi. Kuulonvälitys voi häiriintyä missä tahansa vaiheessa, ja erotellaan usein johtumispuutteisiin (ulko- tai välikorvan ongelmat, kuten otiitti tai otoskleroosi) ja sensorineuraalisiin kuulonhäiriöihin (sisäkorvan tai kuulohermon ongelmat).

Kliinisessä kontekstissa kuulonvälitys arvioidaan audiometrialla ja välikorvan toiminnan tutkimisella, esimerkiksi tympanometrialla. Nämä tutkimukset auttavat paikantamaan, missä vaiheessa kuulonvälitys on heikentynyt.