kuulontestit

Kuulontestit ovat kuulon toimintaa arvioivia tutkimuksia, joiden tarkoitus on havaita kuulumisen heikkeneminen ja määrittää sen aste. Ne suoritetaan yleensä audiologin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen toimesta, ja niitä käytetään sekä seulontana että diagnoosityökaluna.

Keskeisiä kuulontesteja ovat puhtaääniaudiometria, jossa mitataan kuulemisen herkkyyttä eri taajuuksilla, sekä puhe- eli puhetta sisältävä audiometria, jolla selvitetään puheen ymmärtäminen. Objektisia mittauksia ovat tympanometria, jolla arvioidaan keskikorvan tilaa ja kummankin korvan ilmanpaineita, sekä otoakustiset emittoinnit (OAE), joita käytetään korvan ulko- ja sisäkorvan toiminnan tarkastukseen. Lisäksi voidaan tehdä ääni-aivorunotunnistuskoe (ABR), joka mittaa kuulonäön sekä äänien vaikutusta aivojen hermoverkkoihin.

Indikaatioita kuulontesteille ovat muun muassa uusien vastasyntyneiden kuulontarkastus, epäily kuulovammasta lapsilla tai aikuisilla, kuulokohtaiset oireet (esim. korvien soiminen, epäiletty kuulon heikkeneminen), sekä lääkitysten tai työn aiheuttamien ototoksisten vaikutusten seuranta.

Tulokset ilmoitetaan yleensä desibeleinä kuulon kynnystason mukaan (dB HL). Yleisesti normaalikuulo määritellään noin -10 erityisesti 0–20 dB HL, kun taas kuulokäyrä voi osoittaa lievää, äänekästä tai syvempää kuulonalenemaa. Tulkinta riippuu pitkälti testityypistä ja potilaan iästä sekä yhteistyöstä.

Huomioitavaa on, että testituloksiin vaikuttavat mukaan lukien ympäristö, laitteiden kalibrointi ja potilaan keskittyminen. Kuulontestit tarjoavat kattavan kuvan kuulon tilasta ja ohjaavat hoitoa sekä seuraavaa tutkimusta.