kustannusplushinnoittelussa

Kustannusplushinnoittelussa tarkoitetaan hinnoittelumenetelmää, jossa myyntihinta määritellään lisäämällä kustannuksiin ennalta sovittu kate tai palkkio. Tämä(m) lähestymistapa tunnetaan kustannus-plus hinnoitteluna, ja sitä käytetään sekä yksityisissä että julkisissa hankinnoissa tilanteissa, joissa kustannukset voivat muuttua tai joissa sopimuksen kannattavuus halutaan turvata.

Laskennan perusmalli on hinta = kokonaiskustannukset + kate. Kustannuksiksi lasketaan suorat kustannukset sekä yleiskulut ja hallintokulut. Katen muoto voi olla prosentuaalinen (prosenttiosuus kustannuksista) tai kiinteä palkkio. Joissakin sopimuksissa käytetään erilaisia kustannus-plus-malleja, kuten kustannuksiin sidottu kiinteä palkkio (CPFF), kustannusten perusteella maksettava kiinteä palkkio (CPIF) tai palkkion osuutta saumattomasti ohjaava palkkiojärjestelmä (CPAF).

Käyttökohteet vaihtelevat projektikohtaisesti: se on yleistä rakennus- ja palvelusopimuksissa sekä julkisissa hankinnoissa, joissa kustannusten arvaamattomuus tai projektin riskipitoisuus huomioidaan. Menetelmä voi helpottaa neuvotteluja, tarjota ennakoitavuutta ja varmistaa katteen, mutta sillä on myös haittoja.

Edut ja haasteet: Etuina ovat kustannusten kattavuuden varmistaminen, yksinkertainen budjetointi ja siirrettävien riskien hajauttaminen sopimuksen osapuolille. Haasteina voivat olla kannustimen puute kustannustehokkuudelle ostajan näkökulmasta, kustannusten hallinnan heijastuminen lopulliseen hintaan sekä mahdollinen yli- tai alihintojen synnyttäminen ilman tiukkaa sopimusjoustoa.

Huomioitavaa on, että kustannusplushinnoittelun valinta riippuu projektin luonteesta, markkinatilanteesta ja osapuolten riskinjakamisesta sekä siitä, kuinka tarkasti kustannuksia voidaan seurata ja raportoida.