kustannusindekseihin

Kustannusindekseihin viittaa Suomessa useisiin kustannusindeksisarjoihin, jotka mittaavat tuotannossa tai hankinnoissa syntyvien kustannusten ja hintojen kehitystä ajan kuluessa. Näitä indeksejä käytetään maksujen ja budjettien säätämiseen, erityisesti julkisissa hankinnoissa, sopimuksissa ja palkkaneuvotteluissa. Kustannusindeksit eroavat yleisestä inflaatiosta, kuten kuluttajahintaindeksistä, sillä ne kohdistuvat tiettyihin kustannusten ja ostohintojen kriteereihin sekä sektorikohtaisiin roweihin.

Pääkategorioita ovat yleinen kustannusindeksi sekä rakennus- ja toimituskustannuksiin liittyvät indeksit. Yleinen kustannusindeksi palvelee laajalla otannalla hankintoja ja sopimuksia, kun taas rakennusindeksit seuraavat erityisesti rakennusprojektien kustannusten kehitystä. Tilastokeskus (Statistics Finland) sekä muut viranomaiset julkaisevat tai kokoavat joitakin näistä sarjoista, ja toimialajärjestöt voivat tuottaa lisäindeksejä.

Laskenta perustuu tiettyä sektorin korin tuotteiden ja palveluiden hintojen systemaattiseen keräämiseen. Perusvuosi asetetaan ja indeksin arvo ilmenee suhteellisena määränä ajanjakson mukaan, usein kuukausittain tai neljännesvuosittain. Laskentametodologiassa pyritään varmistamaan vertailukelpoisuus aikajaksojen välillä.

Käytännössä kustannusindekseihin viitataan, kun pitkien aikaväleillä tehtäviä sopimuksia, vuokria, palkkoja ja valtion budjetteja säädellään tai niiden kustannuskehitykseen nähden sopeudutaan. Ne tarjoavat keinon erottaa kokonaiskustannusten muutokset tuotannon määrän muutoksista ja helpottavat talouspäätöksiä.

Rajoituksina kustannusindekseihin liittyy, että ne heijastavat vain tietyn kappaleen kustannuksia eikä aina huomioi alueellisia eroja tai yksittäisen kuluttajan elämiskustannuksia. Metodologiset muutokset voivat vaikuttaa ajalliseen jatkuvuuteen, joten perusvuoden päivitykset ja tarkistukset on syytä merkitä selvästi.