kurkistuksen

Kurkistus on suomen kielen sana, joka tarkoittaa nopeasti tapahtuvaa vilkaisemista tai pieneen rakoon kurkistamisesta syntyvää näkemistä. Se voi kohdistua esimerkiksi oveen, ikkunaan tai muuhun aukeaan, jonka kautta katsoja näkee jotakin. Kurkistus voi ilmentää uteliaisuutta, salaperäisyyttä tai leikkisää kevyttä jännitystä, riippuen kontekstista.

Sanan juuret ovat verbissä kurkistaa, joka merkitsee katsoa kurkistelemalla tai vilkaisten espresivoivasti. Kurkistus muodostuu tavallisesti -us- suffixin avulla abstraktiksi nouniksi, ja sen genetiivinen muoto on kurkistuksen. Käytös, jossa puhutaan esimerkiksi kurkistuksen hetkestä tai kurkistuksen tunnelmasta, on yleinen ilmiasu sekä kirjoituksessa että puhekielessä.

Kurkistus eroaa suurelta osin kurkistelusta. Kurkistus viittaa usein yhteen hetkeen tai yksittäiseen vilkaisuun, kun taas kurkistelu voi viitata pidempiaikaiseen tai toistuvaan peilaamiseen ja kurkkii-useammassa tilanteessa. Sanoina siinä on niukasti eri vivahteita: kurkistus on enemmän kerronnallinen tai kuvallinen käsite, kurkistelu voi viitata käytäntöön tai toimintaan yleisemmin. Synonyymejä ovat vilkasu, vilkuilu ja vilkaisus, jotka ilmaisevat samankaltaisia näkemisen tapoja.

Kurkistus on yleisesti ymmärretty neutraalina kuvausilmaisuna, jolla voidaan tuoda esiin uteliaisuutta, jännitystä tai arkista havainnointia ilman negatiivista arviota.