kuluttajaluottolainsäädännössä

Kuluttajaluottolainsäädäntö viittaa oikeudellisiin säännöksiin, jotka koskevat kuluttajien ja rahoituslaitosten välisiä luottosopimuksia. Tämän lainsäädännön tarkoituksena on suojella kuluttajia mahdollisilta epäoikeudenmukaisilta käytännöiltä ja varmistaa luottomarkkinoiden läpinäkyvyys. Keskeisiä elementtejä kuluttajaluottolainsäädännössä ovat tiedonantovelvollisuus, joka edellyttää luotonantajilta selkeiden ja kattavien tietojen antamista kuluttajille ennen sopimuksen tekemistä. Näihin tietoihin sisältyvät muun muassa luoton kokonaiskustannukset, todellinen vuosikorko, takaisinmaksuehdot ja mahdolliset lisäkulut. Lainsäädäntö asettaa myös rajoituksia koron ja muiden kulujen määräämiselle sekä määrittelee säännöt luottosopimuksen peruuttamiselle ja ennenaikaiselle takaisinmaksulle. Tavoitteena on edistää vastuullista luotonantoa ja kuluttamista. Esimerkkejä tällaisista säännöksistä löytyy Euroopan unionin kuluttajaluottoja koskevasta direktiivistä, joka on implementoitu kansallisiin lakeihin jäsenvaltioissa. Kansallinen lainsäädäntö voi myös sisältää erityissäännöksiä, jotka koskevat tiettyjä luottotuotteita tai kuluttajaryhmiä.