kultivarit

Kultivarit ovat viljelykasvien ryhmiä, joita on kehitetty ja nimetty ihmisen toimesta siten, että niillä on tunnistettavia ja toistettavia ominaisuuksia. Kultivarilla ei tarkoitetakaan luonnossa esiintyvää lajimuotoa, vaan tarkoituksellisesti jalostettua ja kaupallisesti ylläpidettävää muuttujien kokonaisuutta. Kultivarit nimetään ICNCP:n (International Code of Nomenclature for Cultivated Plants) sääntöjen mukaan, ja niiden eroavuus, yhdenmukaisuus sekä vakaus (DUS) ovat olennaisia kriteereitä.

Ominaisuudet, joita kultivarilta tavoitellaan, voivat liittyä kasvin ulkonäköön, tuottavuuteen, makuun, vaikutusjaksoon tai vastustuskykyyn taudeille ja ympäristötekijöille. Koska suurin osa kultivarista pyritään säilyttämään samanlaisina, ne säilyttävät ominaisuutensa parhaiten aseksuaalisella lisääntymisellä, kuten pistokkailla, jakamalla tai kudosviljelyllä. Siemenlajitteisissa kulttuureissa joissakin tapauksissa ominaisuudet voivat säilyä myös siemenperiytyisesti, mutta tällöin vakaus on tarkemmin todenteossa.

Käyttö ja merkitys ovat laajentuneet: kultivarit kattavat koristekasvit, hedelmä- ja vihannesviljelyn sekä maatalouden erityistarpeet, kuten satoisuuden, laadun tai kykyä menestyä paikallisissa oloissa parantamalla satoon ja turvallisuuteen liittyviä tekijöitä. Oikeudellisesti kultivarien suojeluun vaikuttavat kasvinjalostajien oikeudet ja patentit, usein kansainvälisen sekä kansallisen lainsäädännön kautta.

Esimerkkejä kultivarien nimistä ovat sekä koriste- että ruokakasveissa käytettyjä nimiä, jotka seuraavat nimeämisnormeja ja erottaa ne geneettisesti saman lajin muista poppyylistä. Kultivarien jatkuva kehittäminen vastaa sekä elintarviketuotannon että maisemanhoidon muuttuviin tarpeisiin.