kuivataipumukseen

Kuivataipumukseen on suomenkielinen termi, joka viittaa ihon taipumukseen kuivua helposti tai ihon kuivumisreaktioon liittyviin ominaisuuksiin. Se voi ilmetä osana normaalia ihon fysiologiaa, ikääntymistä tai aikuisilla ja lapsilla esiintyviä iho- ja perustusvaikeuksia, kuten atopiaa tai kuivan ihon häiriöitä.

Taipumuksen taustatekijöinä ovat sekä perinnölliset että ympäristötekijät. Geneettiset tekijät voivat altistaa ihon barrierin, lipidien ja kosteuden säätelyn heikentymiselle. Ympäristötekijöihin kuuluvat alhaiset ilmankosteudet, pitkät kuivat lämpimät kylvyt, kuumat suihkut, voimakkaat pesuaineet sekä liian kuivat tai happea ympäristö, jotka voivat lisätä transepidermaalisen veden menetyksen määrää. Ikääntyminen sekä tietyt ihosairaudat, kuten atopia ja ekseema, lisäävät kuivataipumusta.

Oireet ja ilmentymä vaihtelevat yksilöllisesti, mutta tavallisia merkkejä ovat kuiva, karhea ja hilseilevä iho, kutina sekä mahdolliset halkeamat tai polttavat tuntemukset. Kuivataipumus voidaan nähdä osana yleistä kuivaa ihoa (xerosis) tai suedonaatena osana ihosairauksien, kuten atopian, hoitoa.

diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen. Tarvittaessa voidaan käyttää tutkimusmenetelmien, kuten transepidermaalisen veden menetyksen mittausta (TEWL) tai korneometriaa, täydentäviä arviointeja ihon kosteuden ja barrierin tilasta.

Hoidossa keskitytään ihon kosteuden säilyttämiseen ja barrierin vahvistamiseen. Tärkeää on säännöllinen emolienttien käyttö (esim. ceramideja ja koostumukseltaan kosteuttavia aineita), miedot pesuaineet, lyhyet ja lämpimät pesut sekä ilmankostutus. Vältetään pitkäaikaisia kuumia suihkuja ja voimakkaita saippuoita. Tarvittaessa hoidossa voidaan käyttää lääkärin ohjeistuksesta perustuhoitoja, kuten kortikosteroideja lyhytaikaisesti ekseeman hallintaan.

Eri ikäryhmät voivat hyötyä ennaltaehkäisevästä ihonhoitorutiinista ja ympäristön säätelystä kuivataipumuksen hallitsemiseksi. See also: xerosis, ihonhoito, atopia, ekseema.