kryptografinenkryptografia

Kryptografinen kryptografia on kryptografian ala, joka tutkii ja kehittää menetelmiä tiedon suojaamiseksi sekä viestinnän luottamuksen varmistamiseksi. Sen tavoitteena on taata luottamuksellisuus (salaukset), eheys, aitous ja kiistämättömyys sekä tallennetun datan että viestinnän osalta. Tämä ala yhdistää matemaattisia periaatteita ja käytännön protokollia.

Keskeisiä käsitteitä ovat salaus, avainvaihto, hajautusfunktiot sekä digitaalinen allekirjoitus. Salaukset jakautuvat symmetrisiin menetelmiin, joissa sama avain sekä salaamiseen että purkamiseen, ja epäsymmetrisiin menetelmiin, joissa käytetään julkista ja yksityistä avainta. Turvallisuusmallit ja todentaminen ovat olennainen osa kryptografian teoriaa, mukaan lukien teoreettiset turvallisuus-toteutukset ja käytännön protokollien analyysi.

Tunnetuimpia algoritmeja ja protokollia ovat AES ja ChaCha20 symmetrisessä salauksessa, RSA ja elliptinen käyrä (ECC) julkisessa avaimessa sekä hajautusfunktiot kuten SHA-256. Digitaalisen allekirjoituksen ja avaintenvaihdon ratkaisuja käytetään esimerkiksi RSA-PSS, ECDSA sekä Diffie-Hellman -avainvaihtoprotokolla. Turvallisuusperusteiden lisäksi kryptografia on keskeinen osa protokollia kuten Transport Layer Security (TLS) ja sähköpostin salaus (PGP/GPG).

Historian kannalta kryptologia on kehittynyt klassisista salauksista (esim. Caesar-salaus) moderniin asynkroniseen ja symmetrisen sekä julkisen avaimen kryptografiaan. Merkittäviä virstanpylväitä ovat Diffie-Hellmanin avainvaihto, RSA ja ECC sekä nykyaikaiset standardointi- ja tutkimusprosessit. Nykyhaasteisiin kuuluu kvanttilaskennan vaikutus, jolloin on kehitetty post-quantum-kryptografia ja standardointiprosessit.