kryopreservointi

Kryopreservointi, eli solujen tai kudosten jäädyttäminen erittäin matalissa lämpötiloissa, on tekniikka, joka mahdollistaa biologisen materiaalin pitkäaikaisen säilömisen. Menetelmä perustuu solujen tai kudosten jäädyttämiseen nestemäisessä typessä, jonka lämpötila on noin -196 astetta Celsiusa. Tavoitteena on estää solujen toiminnan häiriö ja säilyttää niiden alkuperäinen rakenne ja toiminta.

Kryopreservointi on tärkeää lääketieteessä, esimerkiksi lääkärintutkimuksessa, lääkekehityksessä ja lääketieteellisessä hoidossa. Esimerkiksi luuydinsoluja ja siittiöitä säilytetään usein potilaiden tulevaa hoitoa varten, kuten syöpäsairauksien yhteydessä. Lisäksi menetelmää käytetään myös eläinten ja kasvien geenivarastointiin sekä tutkimuksissa, joissa tarvitaan pitkäaikaisesti säilytettäviä biologisia näytteitä.

Kryopreservointiprosessi alkaa yleensä solujen tai kudosten sekoittamisella kryoprotektoreihin, kuten glyseroliin tai dimetyylisulfoksidiin. Nämä aineet suojaavat soluja jäädyttämisen aiheuttamilta vaurioilta. Jäädytys tapahtuu hitaasti, jotta soluissa ei muodostuisi liian suuria jääkiteitä, jotka voivat vahingoittaa niitä. Jäädytetty materiaali säilytetään sitten nestemäisessä typessä, joka tarjoaa tarvittavan matalan lämpötilan.

Kryopreservoidun materiaalin palauttaminen eli defrostointi tapahtuu huolellisesti, jotta solut eivät vaurioidu äkillisestä lämpötilan muutoksesta. Menetelmän tehokkuus riippuu monista tekijöistä, kuten säilytettävän materiaalin tyypistä, kryoprotektorien käytöstä ja jäädytys- ja defrostointiprosessin tarkkuudesta. Vaikka kryopreservointi on edistynyt huomattavasti, sen soveltuvuus ja tehokkuus vaihtelevat eri biologisten materiaalien välillä.