kryopreservationissa

Kryopreservationissa tarkoitetaan biologisten näytteiden säilyttämistä erittäin alhaisissa lämpötiloissa, tavallisesti nestemäisessä typessä −196 °C, jolloin solutoiminta ja kemialliset reaktiot pysähtyvät. Tämä mahdollistaa näytteiden pitkäaikaisen tallentamisen. Yleisimmät menetelmät ovat hitaaseen pakastukseen perustuva hallittu jäähdytys ja vitrifikaatio. Hidas pakastus etenee hallitusti, kun taas vitrifikaatio nopeuttaa jääkiteiden muodostumisen estämiseksi korkealla cryoprotektanttien pitoisuudella.

Käytettyjä näytteitä ovat esimerkiksi siittiöt, munasolut ja alkiot sekä kantasolut ja erilaisten kudosten tai solujen kokoelmat. Näytteitä säilytetään biopankeissa ja tutkimuslaboratorioissa. Kryopreservationin avulla mahdollistuvat hedelmöitys- ja fertiliteetin säilytys sekä tutkimus- ja kliinisen materiaalin pitkäaikainen varastointi.

Onnistumiseen vaikuttavat näytteen laatu, cryoprotektanttien valinta sekä jäähdytysnopeus ja säilytysolosuhteet. Pitkän aikavälin viabiliteetin ja toiminnallisuuden ylläpitoon liittyy epävarmuuksia, kuten cryoprotektaation toksisuus ja mahdolliset epigenetiikan muutokset.

Säilytys tapahtuu nestemäisessä typessä −196 °C LN2-säiliöissä, jolloin biomateriaali voidaan pitää käyttökelpoisena pitkään. Näytteiden hallinta, jäljitettävyys sekä kontaminaatioriskien hallinta ovat keskeisiä osa-alueita.