kromatiinissa

Kromatiinissa viitataan solun tumassa sijaitsevaan DNA:n ja histonien muodostamaan pakkausjärjestelmään, jonka tehtävänä on sekä tiivistää perimä että säädellä sen luettavuutta. Kromatiini on dynaaminen rakenne, jonka muoto ja tiivistyminen vaihtelevat soluvaiheiden, kehityksen ja ympäristötekijöiden mukaan.

Perusrakenne koostuu nukleosomista, jossa noin 147 emäsparin pituinen DNA kiertyy histon-oktamerin ympäri. Väli-DNA, linker DNA, yhdistää peräkkäiset nukleosomit. Pitkälle pakatut kromatiinerakenteet muodostavat 30 nanometrin kiillon ja edelleen korkeampia järjestäytyneitä rakenteita. Kromatiinia jaotellaan laajasti euchromatiiniin, joka on geneettisesti aktiivinen ja helpommin luettavissa, sekä heterokromatiiniin, joka on tiiviimpi ja usein vähemmän tulkittavissa geneettisten toimintojen kannalta.

Sääteleminen kromatiinissa tapahtuu monin tavoin. Histonimuokkaukset, kuten acetylaatio, metylaatio ja fosforylaatio, vaikuttavat DNA:n saatavuuteen. Chromatin-remodeling-kompleksit, kuten SWI/SNF ja INO80, liikuttavat tai poistavat nukleosomeja siten, että tietyt geenialueet tulevat helpommin tai vaikeammin luettaviksi. DNA-metylaatio (5-metyylisytosiini) sekä muut epigeneettiset merkit vahvistavat erilaisten solujen tunnistettavuutta ja voivat siirtyä seuraaville sukupolville.

Kromatiini on keskeinen säätelijä solujen toiminnassa: se vaikuttaa geenien ilmentymään, DNA:n replikaatioon ja korjausprosesseihin. Sen rakenteen muutokset liittyvät kehitykseen, solujen erilaistumiseen sekä moniin sairauksiin, mukaan lukien syövän kehitys. Tutkimus kromatiinijärjestelmistä hyödyntää menetelmiä kuten ChIP-seq ja ATAC-seq.