kromaatinmuunnosta

Kromaatinmuunnos viittaa epäorgaanisen kemian ilmiöön, jossa kromaatin CrO4^2- ja dikromaatti Cr2O7^2- -ionit muuntuvat toisikseen vesiliuoksessa. Muunnos on pääasiassa happamuuden vaikutuksesta määrittyvä speciaatioon liittyvä ilmiö: kromaatin ja dikromaattin esiintymistapa muuttuu pH:n mukaan, ja näiden väliset reaktiot voivat olla sekä tasapainoreaktioita että kondensaatioreaktioita.

Käytännössä kromaatinmuunnosta kuvaavat kaksi keskeistä tasapainoa. HCrO4^- ⇌ CrO4^2- + H+ sekä 2 HCrO4^- ⇌ Cr2O7^2- + H2O. Näiden kautta pH:n muutos siirtää tasapainoa kohti chromaattia (CrO4^2-) emäksisissä ratkaisuissa tai kohti dikromaattia (Cr2O7^2-) hapokkaissa ratkaisuissa. Väliasemana toimii HCrO4^--muoto, joka voi protonoituessaan osallistua dikromaattikoon muodostumiseen. Yleisesti ottaen yli neutraalien pH-arvojen kromaatit hallitsevat, kun taas erittäin hapen ympäristön dikromaatti dominoi.

Kromaatinmuunnoksella on merkitystä sekä teoreettisessa että soveltavassa chemian kontekstissa. Se vaikuttaa kromium(VI) -ionien liikkuvuuteen ja kemiallisiin reaktioihin ympäristössä sekä laboratorioanalytiikassa, jossa kromaatin ja dikromaattien välistä tasapainoa hyödynnetään esimerkiksi hapettavina aineina tai spektrofotometrisissä määrityksissä. Kromaatin muutos voi myös vaikuttaa pigmenttien ja korroosiota ehkäisevien kromaatteiden käyttäytymiseen eri pH-olosuhteissa.

Kromaatit ovat myrkyllisiä ja syttyviä yhdisteitä, ja niiden käsittely vaatii asianmukaisia suojavarusteita sekä asianmukaisia hävitysohjeita.