kristobaliitti

Kristobaliitti (cristobalite) on kiviainesmineralin, piidioksidin (SiO2) kristallinen polymorfinen muoto. Se on yksi silicaa muodostavista polymorfeista, joka ilmenee tietyillä lämpötiloilla ja paineilla sekä rinnakkain muiden muotojen kuten kvartsi ja tridymiitti kanssa.

Kristobaliitti muodostuu korkean lämpötilan ympäristöissä. Se kiteytyy silicaa sisältävistä sulista vulkaanisen toiminnan aikana ja voi esiintyä rhyolittisissa laavamateriaalien sekä lasin kaltaisissa vulkaanisissa aineksissa. Sitä tavataan myös osana joitakin kuumennetuista ja muutetuista kivilajeista sekä osana korkealämpötilaisia kivitumisprosesseja. Maapallon pinnalla kristobaliitti on usein metastabiili suhteessa kvartsiin ja voi muuttua kvartsiin tai muihin piidioksidipolymeren muotoihin riippuen jäähdytysnopeudesta ja kemiallisesta ympäristöstä.

Rakenne ja muodot: Kristobaliitti koostuu SiO4-tetraedreista muodostuvasta kehyksestä. Sillä esiintyy kaksi lämpötilan mukaan erilaista muotoa, alfa- ja beta-kristobaliitti, jotka poikkeavat toisistaan piidioksidin sublattisen järjestäytymisen rakenteessa. Muunnos näiden muotojen välillä tapahtuu rajatun lämpötilan alueella ja saattaa olla hidasta, mikä sallii metastabiilin olemassaolon nurkissa jopa auringonvalon ja ilmanpaineiden vallitessa.

Ominaisuudet ja turvallisuus: Kristobaliitti on valkeaa tai väritöntä ja läpikuultavaa. Sen Mohs-kovuus on noin 6 ja tiheys on kvartsia pienempi. Koska se on kiteinen piidioksidi, hengitettavan tomun inhaloitava fraktiosiosta aiheuttaa terveysriskin—silikoosi ja muut hengityssairaudet voivat esiintyä, joten työpaikoilla kuten kaivos-, rakennus- ja keramiikkateollisuudessa noudatetaan altistuksen rajoja ja suojatoimia.