kristillistymistä

Kristillistymistä tarkoittaa prosessia, jossa yhteisö, väestö tai yksilö omaksuu kristillisen uskon, kirkon opit ja käytännöt. Termi esiintyy historiassa, teologiassa ja sosiologiassa, ja se kattaa sekä henkilökohtaiset käännykset että laajat yhteiskunnalliset muutokset, joissa kristillinen kirkko muuttuu keskeiseksi instituutioksi.

Prosessi voi olla pitkä ja monitahoinen. Lähetystyö, kirkon ja valtion välinen yhteistyö sekä sosiaaliset ja taloudelliset tekijät voivat vauhdittaa kristillistymistä. Yksilöiden kääntyminen voi olla vapaaehtoista tai pakonalaista, ja se ilmenee usein kasteina, liturgisina käytäntöinä sekä seurakuntien ja kirkollisen hallinnon kehittymisenä. Kristillistymiseen liittyy myös uskonnollisen järjestelmän aseman vahvistuminen yhteiskunnassa sekä muutoksia lainsäädäntöön, koulutukseen ja moraalisiin normeihin.

Kulttuurivaikutukset voivat olla sekä pysyviä että ristiriitaisia: rituaalit, juhlapäivät, kieli ja taide saattavat omaksua kristillisiä elementtejä, kun joissakin yhteisöissä vanhat tavat säilyvät tai muuttuvat synkretistisen kehityksen kautta.

Esimerkkejä kristillistymisen historiallisista ilmiöistä ovat kristillistyminen Itämeren alueella ja Suomessa keskiajalla, sekä laajemminkin Euroopassa, missä lähetys- ja valtiolliset prosessit muokkasivat kielen, hallinnon ja kulttuurin. Nykykäsityksissä kristillistymistä tarkastellaan sekä historiallisena ilmiönä että uskonnollisen moninaisuuden ja yksilön uskonnollisen vapauden kontekstissa.