kristallisoitumislämpötila

Kristallisoitumislämpötila, joka tunnetaan myös kiteytymislämpötilana, on kriittinen lämpötila, jossa aine muuttuu nestemäisestä kiinteäksi kiteiseksi muodoksi. Tätä prosessia kutsutaan kiteytymiseksi tai jäätymiseksi. Kristallisoitumislämpötila on spesifinen jokaiselle puhtaalle aineelle ja se on riippumaton aineen määrästä. Se on yleensä sama kuin aineen sulamispiste. Kun aineen lämpötila laskee alle kristallisoitumislämpötilan, sen molekyylit tai atomit alkavat järjestyä säännölliseen kiderakenteeseen.

Tämä järjestäytyminen vapauttaa energiaa, jota kutsutaan kiteytymisen latentiksi lämmöksi. Jos lämpötila on tarkalleen kristallisoitumispisteessä ja aineeseen lisätään ydinainetta, kiteytyminen voi alkaa helpommin. Ilman ydinainetta aine voi jäädä alijäähtyneeseen tilaan, jossa se pysyy nestemäisenä alle kristallisoitumislämpötilansa. Kun alijäähtynyt aine lopulta kiteytyy, lämpötila voi nousta hetkellisesti kristallisoitumispisteeseen vapautuneen lämmön vuoksi.

Monien aineiden, kuten veden, kristallisoitumislämpötila on hyvin tunnettu. Veden kohdalla tämä on 0 astetta Celsius tai 32 astetta Fahrenheit. Kemian ja fysiikan alalla kristallisoitumislämpötilan ymmärtäminen on tärkeää esimerkiksi materiaalitieteessä ja prosessitekniikassa, sillä se vaikuttaa materiaalien ominaisuuksiin ja niiden käsittelyyn.