kreolikieliä

Kreolikielet ovat kieliä, jotka ovat kehittyneet kielten kontaktin seurauksena monikielisissä yhteisöissä. Ne syntyivät usein historiallisissa tilanteissa, joissa eri kieliä puhuneet ihmiset tarvitsivat yhteistä kommunikaatiokeinoa, kuten siirtomaavaltaa ja orjakauppaa koskevissa yhteyksissä. Kreolikielen sanasto on pääosin peräisin yhdestä suuresta lexifier-kielestä (esimerkiksi ranska, englanti, portugali tai hollanti), mutta äänteet, morfologia ja lauseoppi heijastavat monien muiden kielten vaikutteita.

Kreoliteknisen kehityksen keskeinen kuvaus on pidgin-kreoli -prosessissa: alkujaan muodostuu kevyt pidgin, ja kun sen oppivat lapsista äidinkielensä, siitä kehittyy itsenäinen kreolinkieli, jolla on omat säännöt ja laajempi kielioppi, ja jota yhteisö käyttää arkipäiväisessä viestinnässään.

Kreolikielet ovat levinneet maailmanlaajuisesti ja niillä on monenlaisia sosiaalisia rooleja. Esimerkkejä ovat Haitian Creole (ranskan pohjalta), Mauritian Creole ja Réunion Creole (molemmat ranskan vaikutteita), Cape Verdean Crioulo (portugalin pohja), Papiamento (portugali- ja hollannin sekä muiden vaikutteiden sekoitus), Tok Pisin ja Bislama (englannin pohjaiset kreolit Papuansaaristossa ja Vanuatussa), sekä Sranan Tongo ja jamaikalainen Patois (englannin pohjalta). Usein kreolit ovat tärkeä osa identiteettiä ja monissa maissa ne ovat virallisesti tunnustettuja tai laajalti käytettyjä.

Keskustelut kreoleista liittyvät niiden asemaan ja kehitykseen: ne ovat sekä itsenäisiä kieliä että osoitus kielten kontaktin monimutkaisuudesta. Monissa yhteisöissä kreolikielet ovat elinvoimaisia ja jatkuvat opetuksessa sekä mediassa, kun taas toisissa ne ovat uhanalaisia ja tarvitsevat turva- ja vahvistustoimia.

---