kovuusmittausmenetelmillä

Kovuusmittausmenetelmät ovat joukko teknisiä prosesseja, joilla määritetään materiaalin, tyypillisesti metallin, kykyä vastustaa muodonmuutosta tai rikkoutumista, kun siihen kohdistuu mekaaninen kuormitus. Kovuuden mittaaminen on tärkeä ominaisuus materiaalien laadunvalvonnassa ja soveltuvuuden arvioinnissa eri käyttötarkoituksiin. Eri menetelmät perustuvat erilaisiin periaatteisiin, kuten tunkeutumisen vastustamiseen, naarmuuntumisen vastustamiseen tai elastisen palautumisen mittaamiseen.

Yleisimpiä kovuusmittausmenetelmiä ovat Brinell-, Rockwell- ja Vickers-menetelmät. Brinell-menetelmässä käytetään pyöreää tunkeutujaa, johon kohdistetaan tietty kuormitus. Tunkeutujan jättämän jäljen halkaisijan perusteella lasketaan Brinell-kovuusluku. Rockwell-menetelmässä mitataan tunkeutujan pysyvää tunkeutumissyvyyttä kahden eri kuormituksen, esikuormituksen ja pääkuormituksen, välillä. Vickers-menetelmä käyttää timanttista pyramidinmuotoista tunkeutujaa ja mitataan sen jättämän neliömäisen jäljen diagonaalia, josta lasketaan Vickers-kovuusluku.

Muita kovuusmittausmenetelmiä ovat esimerkiksi Shore-kovuusmittaus, jota käytetään erityisesti polymeerien ja pehmeämpien materiaalien mittaamiseen, sekä erilaiset dynaamiset menetelmät, joissa metallin kimpoavuutta mitataan iskuvoiman jälkeen. Jokaisella menetelmällä on omat standardinsa ja sovellusalueensa, ja oikean menetelmän valinta riippuu mitattavan materiaalin ominaisuuksista ja halutusta tarkkuudesta. Kovuusmittaus on yleensä ei-tuhoava tai vähä-tuhoava testi, joka auttaa ennustamaan materiaalin kulutuskestävyyttä, koneistettavuutta ja mekaanista kestävyyttä.