Kovuusmittausmenetelmät

Kovuusmittausmenetelmät, eli kovuuden mittausmenetelmät, ovat joukko erilaisia testejä, joilla määritetään materiaalin kykyä vastustaa pysyvää muodonmuutosta. Kovuusmittaus on yleinen ja suhteellisen yksinkertainen tapa arvioida materiaalin mekaanisia ominaisuuksia, kuten lujuutta ja kulutuskestävyyttä.

Yleisimpiä kovuusmittausmenetelmiä ovat Brinell-, Rockwell- ja Vickers-menetelmät. Brinell-menetelmässä metallikuula painetaan materiaalin pintaan tietyllä voimalla, ja syntyneen painauman halkaisija mitataan. Kovuusarvo lasketaan painauman pinta-alan ja kuorman suhteesta. Rockwell-menetelmässä käytetään sekä kartiomaista timanttia että metallikuulaa erilaisina indentaattoreina, ja kovuus määritetään painauman syvyyden perusteella. Vickers-menetelmässä käytetään timanttista pyramidinmuotoista indentaattoria, ja kovuus lasketaan painauman diagonaalien pituuden perusteella.

Muita kovuusmittausmenetelmiä ovat esimerkiksi Shore-kovuusmittaus, jota käytetään usein polymeereille ja kumimateriaaleille, ja Leeb-kovuusmittaus, joka perustuu pallon elastiseen kimpoamiseen materiaalin pinnasta. Menetelmän valinta riippuu mitattavan materiaalin tyypistä, sen odotetusta kovuusalueesta ja testin vaatimasta tarkkuudesta. Kovuusmittaus on tärkeä työkalu materiaalitieteessä, metallurgiassa ja teollisessa laadunvalvonnassa.