kovalentteihin

Kovalenttinen sidos on kemiallinen sidos, jossa kaksi atomi jakaa elektroniparin saavuttaakseen vakaamman ulkoelektronikuoren. Sidos syntyy yleensä silloin, kun atomien elektronegatiivisuudet ovat samankaltaisia tai kun ne tarvitsevat saman määrän elektroneja täyttääkseen kuorensa. Yksinkertaisessa kovalenttisessa sidoksessa jaetaan yksi elektronipari; kaksinkertaisessa ja kolmoissa sidoksissa jaetaan kaksi tai kolme elektroniparia.

Sidoksen muodostumisen vahvuuteen vaikuttavat elektroniparien jakamisen tarkka järjestys ja orbitalien päällekkäisyys. Useimmiten sidos koostuu sigma-sidoksesta, joka syntyy päällekkäisestä s-orbitaaleista sidosakseleiden suuntaisesti, sekä mahdollisista pi-sidoksista, jotka syntyvät päällekkäisistä p-orbitaaleista. Monissa molekyyleissä sidos muodostaa sekä yksinkertaisia molekyylejä että rakenteellisia verkkoja, kuten timanttia tai piidioksidia (SiO2).

Polaarisuus riippuu elektronegatiivisuuserosta: epäpolaarisessa sidoksessa elektroniparit jakautuvat tasaisesti (esim. H2, O2), kun taas suurempi ero elektronegatiivisuuksissa tuottaa polaarisen kovalenttisen sidoksen (esim. H2O), jossa elektroniparit ovat epätasaisemmin jakautuneet.

Kovalenttiset sidokset voivat muodostaa sekä erillisiä molekyylejä että laajempia rakenteita. Ominaisuudet vaihtelevat suuresti: monet kovalenttiset yhdisteet ovat heikosti johtavia sähkövirralle, ja niiden sulamis- sekä kiehumispisteet riippuvat sidosten määrästä ja verkon luonteesta. Kovalenttiset sidokset ovat keskeisiä orgaanisessa kemiassa, biokemiassa ja aineiden rakennetta määrittävissä prosesseissa, kuten proteiinien ja nukleiinihapojen muodostumisessa sekä monomeerien polymeroinnissa.