kotijätteen

Kotijäte tarkoittaa kotitalouksissa syntyvää jätettä, joka syntyy arjen toiminnoista kuten ruoasta, pakkauksista, tekstiilistä sekä puutarhajätteestä. Kotitalouksien jäte voi koostua sekä kierrätettävistä materiaaleista että sellaisista, joita ei voi kierrättää tai jotka vaativat erillistä käsittelyä. Kotijätteen kokonaismäärät ja lajittelu riippuvat asuinympäristöstä, elämäntavoista ja kulutuksesta.

Kotijätteen yleisimmät jakeet ovat biojäte (ruoka- ja puutarhajäte), paperi ja kartonki, lasi, metalli sekä muovi. Tekstiiliä, vaatteita sekä pienelektroniikkaa syntyy myös kotitalouksissa. Vaaralliset jätteet kuten akut, paristot, lamput ja kemikaalit sekä sähkö- ja elektroniikkaromua tulee toimittaa erikseen keräyspisteisiin. Osa kotijätteestä päätyy sekajätteeseen, jota ei kierrätetä.

Jätteen lajittelu aloitetaan kotona: biojäte omassa biojäteastiassaan, kierrätettävät materiaalit omiin keräysastioihinsa (paperi ja kartonki, lasi, metalli, muovi). Jätekäytännöt sekä astioiden värit vaihtelevat kunnittain. Puhtauden ja kuivuutta ylläpitämällä kierrätys on tehokkaampaa.

Käsittelyvaihtoehdot ovat kierrätys, kompostointi sekä energiakehitys (esim. jätteenpolttolaitokset) ja lopullinen sijoitus kaatopaikalle tai materiaaleina hyödyntäminen. Jätesuunnitelmat ja -palvelut määräytyvät kunnittain ja noudattavat EU:n jätelainsäädäntöä sekä Suomen jätelakia.

Kotijätteen vähentäminen ja oikea lajittelu tukevat kiertotaloutta, vähentävät kaatopaikkakuormitusta ja parantavat luonnonvarojen kestävää käyttöä.