kortisoniin

Kortisoni (cortisone) on glukokortikoidihormoni, jota esiintyy luonnollisesti lisämunuaisnesteessä ja jota voidaan käyttää myös lääkeaineena tulehduksellisten ja autoimmuunien sairauksien hoidossa. Elimistössä kortisonea muunnetaan kudoksissa aktiiviseksi kortisoliksi, mikä tapahtuu 11β-hydroxysteroiddehydrogenaasin kautta. Toisaalta kortisol voidaan inaktivoida cortisoniksi erityisesti munuaistiehyissä, mikä vaikuttaa hormonin biologiseen tehoon. Tämä tasapaino selittää osaltaan sen vaikutusmekanismeja sekä sitä, miten kortisonia voidaan hallitusti antaa lääketieteellisesti.

Käyttö ja vaikutus

Kortisonia käytetään anti-inflammatorisena ja immunosuppressiivisena lääkkeenä. Se vähentää tulehdusreaktiota ja immuunivastetta vaikuttamalla useisiin tulehdussytokiineihin sekä estämällä prostaglandiinien ja leukotrieenien tuotantoa sekä leukosyyttien toimintaa. Sitä käytetään eri sairausryhmissä, kuten reumaattisissa nivelsairauksissa, iho- ja ihottumataudeissa, allergisissa reaktioissa sekä astmassa ja joissakin suolistosairauksissa.

Välineet ja muodot

Kortisonia annetaan eri tavoin riippuen sairaudesta ja tarpeesta: suun kautta tablettimuodossa, laskimonsisäisesti, paikallisesti voiteena tai voiteena, hengitettävänä inhalaationa sekä niveliin annettavina injektioina. Pitkäaikainen systeeminen käyttö voi johtaa merkittäviin sivuvaikutuksiin.

Haitat ja varoitukset

Pitkäaikainen tai suurimääräinen kortisonin käyttö voi aiheuttaa painonnousua, verenpaineen nousua, osteoporoosia, verensokerin kohoamista ja lisääntynyttä infektioriskiä sekä iho-oireita ja muita hormonaalisia sivuvaikutuksia. Ennen käyttöä on arvioitava infektiot, diabeteksen riski sekä glaukooma- tai osteoporoosialttius. Lääkkeen käytöstä tulee keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ja noudattaa annostusta sekä määräaikoja.