korroosioongelmat

Korroosio-ongelmat viittaavat metallien hajoamiseen tai rakenteellisen suorituskyvyn heikkenemiseen, joka johtuu metallin kemiallisesta tai elektrolyyttisestä reaktiosta ympäristön kanssa. Prosessi riippuu ympäristön kosteudesta, lämpötilasta, pH-arvosta sekä liuosten ioneista, erityisesti suoloista.

Yleisimmät muodot ovat yleinen (uniform) korroosio, pitting- eli kuoppakorroosio, crevice-korroosio sekä galvaaninen korroosio, jolloin kahden eri metallin kosketus elektrolyyttisessä ympäristössä aiheuttaa epäedullisen sähköparin. Tietyissä materiaaleissa voidaan kohdata intergranulaarinen korroosio, joka esiintyy rakeiden rajapinnoilla.

Korroosio heikentää rakenteita, laitteita ja järjestelmien luotettavuutta sekä lisää huolto- ja korjauskustannuksia sekä turvallisuusriskejä. Se on merkittävä ongelma esimerkiksi teräksissä, alumiinissa ja kupariseoksissa sekä betonitekniikassa, jossa teräsverkot korroosioituvat ilmansaasteiden ja suolojen vaikutuksesta.

Ennaltaehkäisy ja hallinta perustuvat riittävään materiaalivalintaan, suunnitteluun ja ympäristön hallintaan. Käytetään korroosionkestoisia materiaaleja tai suojaavia pinnoitteita, kuten maalausta tai polymer pinnoitteita; katodinen suojaus (galvaaninen) ja sähköinen suojaus sekä inhibiittorin lisääminen liuoksiin. Ympäristön kosteuden ja suolojen pitoisuudet pyritään pitämään alhaisina.

Havaitseminen ja valvonta sisältävät visuaalisen tarkastuksen, pintamittausten sekä pH- ja ionipitoisuuksien mittaukset sekä kokeelliset testit. Kansainväliset standardit, kuten ISO 9223 ja NACE-sarjan standardit, ohjaavat tutkimusta, luokittelua ja korroosion ehkäisyä.