intergranulaarinen

Intergranulaarinen on adjektiivi, jota käytetään kuvaamaan ilmiöitä, jotka tapahtuvat polykrystalisen aineen rakeiden rajapinnoilla eli rakeiden välisillä alueilla. Rakeet ovat yksittäisiä kiteitä, joiden suunnat voivat poiketa toisistaan, ja raerajat ovat näiden kiteitten rajapintoja. Intergranulaariset ilmiöt voivat vaikuttaa materiaalin mekaanisiin ominaisuuksiin, kuten lujuuteen ja kestävyyteen, sekä diffuusio- ja korroosion käyttäytymiseen.

Yleisesti ilmiöt esiintyvät metallurgiassa ja keramiikassa, ja niitä havaitaan myös joissakin polymeereissä. Raerajat voivat toimia nopeampina diffuusionreitteinä kuin kiteen sisäosat, mikä vaikuttaa korkeissa lämpötiloissa tapahtuvaan muokkautumiseen sekä lujuuteen. Intergranulaarinen korroosio etenee pitkin rakeiden rajoja, ja se on merkittävä ongelma erityisesti teräksissä, joissa epäpuhtauksien, kuten kromikarbidien kertymä, voi aiheuttaa sensitisointia ja kromin vähenemistä raerajoilla. Intergranulaarinen murtuma kuvaa murtumaa, joka seuraa rakeiden rajapintoja, heikentäen kokonaislujuutta. Intergranulaarinen diffuusio tarkoittaa sitä, että atomit liikkuvat nopeammin raerajoissa kuin kiteen sisällä, mikä vaikuttaa materiaalin mikrorakenteeseen ja ominaisuuksiin.

Toimenpiteet ilmiön hallitsemiseksi sisältävät raerajojen rakennetta koskevan suunnittelun (grain boundary engineering), asianmukaiset lämpötilakäsittelyt sekä seosaineiden ja epäpuhtauksien hallinnan. Näillä keinoilla voidaan vähentää intergranulaarisia heikkenemisiä ja parantaa korroosion-, murtuma- ja diffuusionkestävyyttä.

---